maanantai 8. lokakuuta 2012

Syyslomaa odotellessa

Tänään oli just sopiva päivä suursiivoukselle. Tai niin suursiivoukselle kuin näin suurpiirteiseltä ihmiseltä voi odottaa, meillä harvemmin käydään kynnyksiä läpi hammasharjalla vaikka jonkun mielestä varmaan kyllä pitäisi... Jotenkin se homma lähti vähän lapasesta, koska kesken siivouksen huomasinkin tyhjääväni akvaariota ja kohta jo siirtäväni sitä toiseen paikkaan. Sille ei ole oikein hyvää paikkaa täällä missään. Pitäisi joko keikka Ikeaan ja koittaa täyttää nurkkia huonekaluilla tai sitten vaihtaa kotoisampaan taloon, mä en jotenkin saa tämän kämpän pohjasta minkäänlaista otetta.

Siivouksen jälkeen piti päästä pöhkimään pölyt pois keuhkoista raikkaaseen meri-ilmaan, suunnaksi otettiin lasten kanssa vaihteeksi Porin Herrainpäivät. Kunpa sitä raikasta metsä -ja meri-ilman sekoitusta voisi pullottaa ja hengittää aina, missä vain. Ja sen kaiken ihanan metsänvihreän siirtää omaan asuinympäristöönsä! 

Enää kaksi viikkoa sairaanhyvänhoitajan töitä jäljellä nykyisessä työpaikassa (jossa olen paiskinut sijaisena hommia vuodesta 2006), sitten puolentoista viikon syysloma jonka jälkeen aloitan uudessa työpaikassa ja ihan vakituisena. Vähän jännittää, enimmäkseen olen kuitenkin täpinöissäni!!! Vielä pitäisi muutama viikko yrittää kipaista metsään silloin tällöin suppisten perässä. Viikonlopun kaatosateet vei jotenkin innon metsäretkistä, märkyys ja kylmyys ei nostata mussa yhtä positiivisia tuntemuksia kuin metsä, raikas ilma ja iiihanat sienet.

 ***

Tuon yllä olevan tekstin tallensin klo 17.15, painuin sienikuumeessani metsään ja kulutin siellä elämästäni reilun tunnin. Kun takana oli puoli tuntia tuloksetonta samoamista hämärtyvässä metsässä, olin jo kirjoittamassa tekstaria jonka sisältä meni jotenkin näin "On se PIIP kumma kun näin PIIP isossa metsässä ei kasva PIIP yhtään PIIP sientä yhtä madon syömää kanttarellia lukuunottamatta", kun satuin katsomaan jalkoihini ja luuloni lehtikasassa seisomisesta vaihtui tietoisuuteen siitä, että joko aikuismainen manaamiseni tai jokin vielä sitäkin isompi voima olikin saatellut tekstaria sysimetsässä kirjoittelevan sienihullun keskelle suppilovahverotaivasta. Siellä minä sitten hykertelin ja konttasin pitkin sammalmättähiä suppiksille suputellen. Jos kaipaa videoklippiä kyseisestä tapahtumasta, todellisuutta vastaa aika tarkasti Taru sormusten herrasta-leffan kohtaus, jossa Klonkku lepertelee sormukselleen... Saaliiksi kertyi lopulta vajaa kymmenen litraa suppilovahveroita. Kai sillä määrällä sienikuume taltutetaan taas pariksi päiväksi. 

Rantakivikkoa
Piiperöt pysyy polulla
Aurinko paistaa mereltä


Vihreää!!!
Lisää vihreää!!!
Leipäkiviä
Haapalehtoa rannalla
Reppu selkään ja retkelle
Enää puuttui Myrskyluodon Maija
Äiti seuraathan sä jos me mennään tuonne?
Kääpäperhe
Illan sieniretken tulos

Ei kommentteja: