perjantai 31. elokuuta 2012

Hiippailua hautausmaalla. Taas.

Sitä voisi alkaa epäillä allekirjoittaneen suunnittelevan suuremman luokan hautaryöstöä, kun olen viime päivinä viettänyt aikaa hautausmaalla sekä lasten kanssa että ilman. Mutta hautausmaat on sellaisia paikkoja, joissa itse pystyn rauhoittumaan täydellisesti, jotenkin ne kaikki tarinat joita hautakivien nimet ja vuosiluvut kertoo, saavat mieltä painavat asiat vaipumaan jonnekin syvälle. Pysähtyy siihen hetkeen. Etenkin näin syksyllä hautausmaat ovat vielä kiehtovampia. Onko se se tunne, että kaikki vaipuu hiljalleen lepoon. Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että myös anoppi kertoi, että nuoruudessaan appiukkoni kanssa heillä oli tapana vaellella hautausmailla. Ehkä näillä rauhan lehdoilla on sama vaikutus useimpiin meistä

Tässä kuvia Porin Käppärän hautausmaalta. Siellä sijaitsee kaksi kappelia sekä Pohjoismaiden ainut mausoleumi, Juseliuksen mausoleumi, jonka teollisuuspohatta Friz Arthur Jusélius rakennutti 11-vuotiaana kuolleen silmäteränsä Sigridin viimeiseksi leposijaksi. Jotenkin tuo tarina Sigridistä vetoaa minuun äitinä ja mausoleumia katsoo aina vanhemman silmin.








































keskiviikko 29. elokuuta 2012

Herkistelyä.

Onko mitään kauniimpaa kuin luvata elämänsä
Toisen käsivarsille ja siinä levätä
Mä lupaan suudella sun kipeitä kohtia
Ehkei se ehjäksi saa, mutta se helpottaa

Aallonmurtajia, raukeita aamuja

Sinä kaunein kaikista
Älä laske suruja
Mä tahdon pyyhkiä pois sun kyyneleesi
Jos on aallot korkeita
Ollaan samalla puolella
Ne suuret rakkaustarinat on tosia

Särkyä voi, sillä sen
Ehjäksi hiljalleen saa
Mitään niin suurta ei oo, joka musertaa

Kynttiläillalliset, pisimmät huokaukset

Sinä kaunein kaikista
Älä laske suruja
Mä tahdon pyyhkiä pois sun kyyneleesi
Jos on aallot korkeita
Ollaan samalla puolella
Ne suuret rakkaustarinat on tosia

Harsoinen hetki, kevyt on mennä
Eikä se tuu koskaan takaisin

Sinä kaunein kaikista
Älä laske suruja
Mä tahdon pyyhkiä pois sun kyyneleesi
Jos on aallot korkeita
Ollaan samalla puolella
Ne suuret rakkaustarinat on tosia

-Teleks-

Iltakävelyllä.

Kävin ennen yövuoroa kävelyllä työpaikan lähellä olevalla vanhalla hautausmaalla. Ilta-auringon paistaessa isojen puiden oksien välistä oli vaikea ajatella tuota paikkaa kovin pelottavana edes yöaikaan. Joskus on rauhoittavaa käydä pohtimassa, mitä tarinaa vanhat hautakivet kertovat ihmisistä, joiden viimeiseksi lepopaikaksi tuo vanha hautausmaa on aikanaan osunut.


























sunnuntai 19. elokuuta 2012

Mu Pori o kaunis.

Naamakirjaan on vastaiskuksi Anu Saagimin Pori-vastaisuudelle perustettu ryhmä Mu Pori o kaunis, jonne naamakirjalaiset saavat lisäillä kuvia kauniista Poristaan. Minäkin heräsin Porin kauneudelle vasta keväällä, kun aloin innostua kuvaamisesta. Toki rumia ei ole muutkaan kaupungit tai kylät. Ei tämä kaupunki ole aina kukkeimmillaan ja itsekin aika-ajoin mietin, että pois on päästävä, mutta mikä paikkakunta antaisi parastaan sateisena loppusyksyn iltana tai kylmimpänä talvikautena? Porilaisista miehistä en sitten osaa kamalasti sanoa, sillä kovinkaan montaa porilaista en ole nuoruudessani treffaillut. Mistä sekin sitten kertoo? :-) Mutta tämä nyt oli johdattelua siihen, millainen minun kaunis Porini on, silvuplee ja linkistä lisää: