tiistai 4. elokuuta 2015

Arctic Challenge 2015 Levillä 29.7.

Viikko piti huilata ja makustella kisaa ennen kuin pystyy naputtelemaan tunnelmia koneelle ;-) No oikeasti olisi voinut naputella hetikin, mutta on ollut niin paljon puuhaa, että ei kertakaikkiaan ole saanut aikaiseksi istua kirjoittamaan ajatuksiaan ylös. 

Mutta nyt siis itse kisaan. Meidän lähtö starttasi kisan viimeisenä klo 12:45. Paikalle tultiin varttia aikaisemmin lämppäämään Levi Wellnessin PT Peipon komennuksessa. Koko aamun takaraivossa tikitti tasainen jännitys, toisaalta olin varma, että kisasta selvitään, mutta 13 asteen sateinen ilma ja edellisen päivän Levi-tunturille kiipeäminen tuntui luissa ja ytimissä. Toisaalta se lohdutti, että tässä kisassa ei kellotettu aikoja vaan kisattiin parina vaan itsensä ylittämisestä, siitä, että vaikka mennään reippaasti omien mukavuusalueiden ulkopuolelle, jatketaan siitä epämukavuudesta huolimatta eteenpäin. Jos aina ei ihan tuntunutkaan siltä, että haluaisi jatkaa, pari kannusti ja myös tiimit kannusti toisiaan jaksamaan. Pikku lisän 10 kilsan vaihtelevamaastoiseen taivallukseen toi mukana kannettava kisanumero, 8 kiloinen pölkky (joo, me käytiin punnitsemassa se), ei oikeastaan varsinaisesti se paino, vaan se, että pölkyn kuljetustekniikka, että missä sitä kannat niin, että ote pitää ja askel kulkee sujuvasti. 

Kisassa oli 11 varsinaista Challengea ja parit extrat. Heti kisan startattua juostapärskäytettiin Zero Pointin edessä olevaan "paskalampeen" joksi paikalliset lampea kauniisti nimittävät. Vesi oli jäätävää, mutta  itse uintimatka lyhyt, viimeistään siinä kohtaa jännitys lakkasi ja alkoi ajatella vaan konemaisesti, että eteenpäin. Ja eteenpäin tarkoitti tässä tapauksessa Levin eturinteen tasaisentappavaa kiipeämistä kakkoschalengeen, jossa kyykättiin ja punnerrettiin ja sen jälkeen ammuttiin puhalluspyssyllä maalitauluun. Tämä challenge antoi mahdollisuuden hetken hengähtää, koska kolmas challenge oli sitä samaa saamarin nousua. Jos sitä ennen kisaa pelkäsi, että tulee kylmä litomärissä vaatteissa ja kengissä, ei siitä kylmyydestä ollut enää huolta, ihan mukavan lämmin oli. Myönnän, että tässä kohtaa sitä jo tuli ääneen mietittyä, että miksi h********ä tämä kisa vaikutti keväällä hyvältä idealta. Tästä noususta kun selvittiin Levin horizontiin, päästiin extrahaasteeseen, jätelavoille oli toiseen ajettu puruvesimoskaa ja toiseen jotain turvemönjää. Epäileväinen kiipeäminen ekalle lavalle, rämpiminen purumoskan läpi ja päässä ajatus, että tämähän on mukavan lämmintä. Kiipeäminen lavan reunalle ja hyppy turvemönjään jonka koostumus oli.... mielenkiintoinen ja meikäläisen ilme tallentamisen arvoinen. Sen ilmeen kuvaaja sitten ystävällisesti tallensikin ja sitä voi käydä ihastelemassa Facebookin Arctic Challenge-sivustolle ladatuista linkeistä ;-) Lavan jälkeen oli tovin matkaa armollista laskua ja neljäntenä challengena suohaaste, rämpimistä vetisessä rämeikössä. Jos joku ekassa haasteessa kannattelikin kenkiään käsissään vedenpinnan yläpuolella, sai viimeistään tässä kohtaa kasteltua tossunsa. Ja tästä kun selvittiin, päästiin ylittämään vielä yksi lumikasa ennen nousua Mordorille. Viidentenä varsinaisena haasteena kun oli World Cup Challenge, Levin word cup-rinteen, blackin nousu pystysuoraan ylös. Sen perhanan pöllin kantaminen oli tässä kohtaa täysin verrattavissa siihen, kun eräs nimeltämainitsematon hobittiherra kiikutti sen sormuksensa kaikkien örkkilaumojen läpi sinne tulivuoren syvyyksiin. Kaikki kyykkääminen salilla oli valmistellut meikäläistä tähän haasteeseen ja voin sanoa, että kaikki jo taaksejäänyt nousu nousun perään tuntui takalistossa, varmaan jo edellisen päivän nousujenkin takia. Mutta metri metriltä tästä selvittiin. Koska oltiin tosiaan vikassa lähdössä, oli rinteen liukas heinikko muuttunut kaikkien edellä menneiden kisailijoiden jaloissa jo sellaiseksi kivaksi heinän ja maan sekoitukseksi ja siinä sai välillä miettiä mihin sovittaa jalkansa. Pölli ehti tulla tässä haasteessa melko rakkaaksi, sitä piteli kuin lastaan peläten, että jos se siinä rinteessä putoaa ja kierii tunturin alas, alkaa koko homma alusta. Tai ehkä kyse ei ollut kiintymyksestä vaan jostain tukholmasyndroomasta, sitä kuvitteli kiintyvänsä siihen vihaamaansa puupötkylään. Saatoin olla sen pystysuoran kiipeämisen jälkeen sokissakin :-D Kauaa ei ehditty nousun jälkeen lepäillä, kutoshaasteena oli kantaa lavallinen painavia kiviä toiselle lavalle, siitä juoksu haasteele numero seitsemän, rengashaaste. Tämä haastepiste oli siinä mielessä tosi veemäinen, että sekä pisteessä jossa hakattiin renkaita lekalla eteenpäin, että pisteessä jossa kieritettiin traktorinrenkaita pisteestä A pisteeseen B ja takaisin A:han renkaita oli kummassakin vain kaksi ja kylmäntuulisen sumuisen Levin huipulla ehti pareja jäädä  jonoon tosi monta odottelemaan vuoroaan. Jäätävä tuuli ja märät vaatteet piti huolen siitä, että lihakset pääsi jonossa ollessa kylmettymään oikein huolella. Tehtiin se strateginen ratkaisu, että lekapisteessä punnerrettiin se 30 punnerrusta, jotta päästiin tämän jonon ohi pyörittämään traktorinrenkaita ja jatkamaan vähän nopeammin matkaa. Sitten sitä armasta pölliä raahattiin hernerokkasumussa (näkyvyys about 5 metriä) kivikkoista rinnettä alas ja toivottiin, että pysyttäisiin radalla. Kaikki ei pysyneetkään, koska ratanauhaa ei ihan aina nähnyt siinä harmaudessa. Kahdeksantena haasteena oli perinteinen tukinkanto. Ysihaaste zik-zak antoi vielä mahdollisuuden vuorottelevaan nousuun ja laskuun rinteessä, mutta tämä ei tuntunut enää pahalta, kun oli sen mustan rinteen noussut ja selättänyt! Zik-zakin jälkeen kymppihaasteena Lapland challenge, suopungin heitto ja voin nyt sitten kehua, että mua voi pyytää porohommiin koska vaan ;-) Vielä hetken matkaa laskettiin tunturia alas ja lopulta haasteeseen nro 11, saatiin se ekana haasteena ollut lammikko uida vielä pituussuunnassa. Ekan kolmanneksen ajattelin, että täähän tuntuu kivalta, ihan perus kesäuinti ja vesi lämpimämpää kuin ilma. Sitten alkoi lapojen välistä krampata, mutta parina ollut pikkusisko oli kartalla ja tsemppasi mut maaliin asti, armas pölli toimi tässä kohtaa hetken kellukkeena, niin sain krampin pois. Nousu lammesta, mitallikuksa kaulaan, edustava valokuva suohirviöistä maalissa ja sitten vaihtamaan kuivat vaatteet, ajomatka "kotiin", kuuma sauna ja lepoa ennen iltajuhlaa. Ja se mahtava fiilis vielä viikko kisan jälkeen, me selvittiin!!! Kyllä sitä tunnetta muistellessa on tullut kyyneleet silmiin. Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen ja voin lämpimästi suositella muillekin. Iso kiitos järjestäjille, kanssakisaajille ja omalle parille, pikkusisko Tanjalle :-) Niin ja tietty kotijoukoille, etenkin omalle miehelle, joka piti kodin pystyssä sen aikaa, kun vaimo vietti urheilulomaa toisella puolella Suomea.




Kuva: Facebook


Klo 9 käytiin ilmoittautumassa ja hakemassa pölkky nro 57 <3


Varusteet valmiina
Maalissa. Sitten ihan pikku laittautumista iltajuhlaan...
Enemmän kuvia kisoista mm. Facessa Levi NYT ja Arctic Challenge -sivuilta sekä Lapland Imagen sivuilta, tunnelmia koko Levi Outdoor Fest-tapahtumasta täältä

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Levillä

























Lähdettiin pikkusiskon kanssa Leville tarkoituksena osallistua ke 29.7. Arctic Challenge-kilpailuun ja Levi outdoor festiin Levi Outdoor Festiin. Tietty myös siskosten laatuaika on plussaa, 11 tuntia suuntaansa autossa kaksistaan antaa kummasti tilaisuuden kaikenlaiseen mielipiteenvaihtoon:-) Saavuttiin tänne Sirkkaan eilen klo 18 maissa about 1000 km ajomatkan jälkeen ja tänään oltiin klo 8 reippaina Levi-tunturin juurella, koska päätettiin tehdä kevyt aamulenkki valloittamalla Levin huippu. Sateessa ja tuulessa ei hyttyset kiusanneet, ja vaikka ylämäessä usko oli koetuksella, oli kahden tunnin reippailun jälkeen olo mahtava (ja nälkäinen)!!!