Neealla, meidän 3,5-vuotiaalla nuorimmaisellamme on ollut kohta vuoden verran mielikuvitusystävä. Sitä kutsutaan useimmiten nimellä Pikkumörkö, mutta toisinaan Neea kertoo, että Pikkumöröllä on oikea nimikin ja mikä sattuma, se on Neea. Aluksi Pikkumörkö mainittiin vain silloin tällöin, yleensä, kun neiti itse oli huonolla tuulella tai jokin oli muuten vaan hullusti, oli piirretty seiniin tai tehty jotain muuta pikkuista kepposta. En minä, Pikkumörkö teki sen. Iltaisin Neea kulki ikkunasta toiseen kunnes huomasi Pikkumörön perheineen jonkun puun tai pensaan alla. Siellä on mörköperheen koti. Lopulta Pikkumörkö uskalsi tulla keppostelun lisäksi mukaan ihan arkipäivän juttuihinkin, viimeksi tänään metsäretkelle meidän kanssa. Joskus Neea kertoo siitä miten Pikkumörkö on mukana kaikissa Neean arkisissa asioissa, esim. hoidossa Pikkumörkö kerran suuttui Neean hoitokaverille, kun hoitokaveri tönäisi Neeaa liukumäessä. Välillä Pikkumörköä on mm. purrut käärme ja poloinen joutui tämän johdosta sairaalaan. Isimörkö ja Äitimörkö Neeaa vähän pelottaa, mutta sittemmin ovat tulleet sen verran tutuiksi, että Neea tietää millaista autoa Isimörkö ajaa. Pikkumörölläkin on auto, pikkuinen auto, jolla Pikkumörkö tänäänkin ajeli meidän pihaan, kun tuli meille hetkiseksi leikkimään. Neea avasi tietysti etuoven ja päästi Pikkumörön sisään. Sitten Äitimörkö soitti Pikkumörön kännykkään ja sen piti lähteä kotiin välipalalle. Neea hyvänä emäntänä avasi etuoven ja päästi Pikkumörön ulos huutaen perään "Hei hei Pikkumörkö". Miksi Neean mielikuvituskaveri ei ole keiju, enkeli tai prinsessa vaan nimenomaan joku takkutukkainen Pikkumörkö, sitä en tiedä. Mutta tyttö saa vaalia ystävyyttään tämän pikkuisen olennon kanssa niin kauan kun mielikuvitusta riittää. Veeralla ja Matiaksella ei ole ikinä vastaavia mielikuvituskavereita ollut, ainut vähänkään sinne viittaava asia on ollut, kun Veera vieläkin kertoo välillä tarinaa siitä, miten hän 3-vuotiaana kuuli miten enkeli oli hänen vieressään ja puhui hänelle. Mistä, sitä ei Veera muista, mutta muistaa vielä sen miltä enkelin ääni kuulosti ja miten hyvä olo hänelle siitä tuli.
Lasten myötä olen saanut kuulla, nähdä ja todistaa pieniä ihmeitä. Raskaitakin hetkiä arki tuo tullessaan niin minulle kuin ihan jokaiselle, mutta meillä sentään on Pikkumörkö tuomassa iloa koko perheelle :-)
Lasten myötä olen saanut kuulla, nähdä ja todistaa pieniä ihmeitä. Raskaitakin hetkiä arki tuo tullessaan niin minulle kuin ihan jokaiselle, mutta meillä sentään on Pikkumörkö tuomassa iloa koko perheelle :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti