maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kun kaikki menee metsään...

...menen metsään. Jotenkin sitä tuntee itsensä jonkun sortin hipsteriksi kun huomaa tekevänsä niitä samoja juttuja jotka pappa ja äiti opetti, kun olin lapsi. Niinkuin tuo sienestäminen ja luonnossa kulkeminen. Ne vaan saa olon turvalliseksi, metsä on mun turvasatama. Kummasti mieltä painavat asiat painuu toviksi taka-alalle, kun rämpii umpimetsässä etsimässä a) kanttarelleja b) reittiä takaisin sivistyksen pariin onnistuttuaan jälleen kerran sekoittamaan suuntavaistonsa. Kohtalon ivaa, että ajattelin katsastaa suurta sienireissuani edeltävänä iltana millainen tarjonta minua odottaa ja  piipahdin lapsuudenkotini vieressä olevassa metsässä kasvonaamio kasvoilla ja yöhousut jalassa vain törmätäkseni litraan  kantarelleja ja sitten kun seuraavana päivänä rämmin kolmatta tuntia pitkin metsiä koluten kaikki idioottivarmat kanttrellipaikat saan saaliiksi yhden ainokaisen herkkutatin. Ei mitään muuta. Istuin kannon nokassa ja söin v******seen suklaapatukkaa. Mutta palkitsevaa oli se, että siellä hiukset havuja täynnä sai ajatukset järjestykseen ja mieltä painanut ahdistus jäi jonnekin sysimetsään. Elämästä selviää sittenkin hengissä, tuli vastaan mitä vaan.