Sisälle merkkailevan kääkkäpoikamme pähkylöitä kohtaa näillä minuuteilla lentomatka eläinlääkärin roskakoriin. Nyt saa olla vaikka koko Porin nartuilla juoksut samaan aikaan ja läpi vuoden, ainakaan siitä ei pojun kinttu ala sisätiloissa nousta! Oli jo sellanen olo, ettei tästä koirallisen elämästä tule yhtään mitään, kun jatkuvasti sai olla putsailemassa merkkausjälkiä milloin mistäkin, mutta muuten heppuli on niin mahtavan hauska tyyppi, että ei siitä luopuminen tuntuisi oikealta ollenkaan! Enkä halua opettaa lapsille sitä, että jos tulee ongelmia, heitetään toinen romukoppaan. Ihmisten kesken pitää tietty yritystä olla molemmin puolin eikä kaikkea tarvitse sietää loputtomiin, mutta lemmikin kanssa pitää sitten koittaa ihmisen tehdä omalta osaltaan kaikki mahdollinen, koiralta ei voi vaatia ehkä ihan samaa järkeilyä ja joustoa kuin ihmiseltä. Kovasti iloisena ja luottavaisena Lupsanteri sinne eläinlääkäriin jäi, ei tiennyt raukka, että kohta napsahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti