maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kun kaikki menee metsään...

...menen metsään. Jotenkin sitä tuntee itsensä jonkun sortin hipsteriksi kun huomaa tekevänsä niitä samoja juttuja jotka pappa ja äiti opetti, kun olin lapsi. Niinkuin tuo sienestäminen ja luonnossa kulkeminen. Ne vaan saa olon turvalliseksi, metsä on mun turvasatama. Kummasti mieltä painavat asiat painuu toviksi taka-alalle, kun rämpii umpimetsässä etsimässä a) kanttarelleja b) reittiä takaisin sivistyksen pariin onnistuttuaan jälleen kerran sekoittamaan suuntavaistonsa. Kohtalon ivaa, että ajattelin katsastaa suurta sienireissuani edeltävänä iltana millainen tarjonta minua odottaa ja  piipahdin lapsuudenkotini vieressä olevassa metsässä kasvonaamio kasvoilla ja yöhousut jalassa vain törmätäkseni litraan  kantarelleja ja sitten kun seuraavana päivänä rämmin kolmatta tuntia pitkin metsiä koluten kaikki idioottivarmat kanttrellipaikat saan saaliiksi yhden ainokaisen herkkutatin. Ei mitään muuta. Istuin kannon nokassa ja söin v******seen suklaapatukkaa. Mutta palkitsevaa oli se, että siellä hiukset havuja täynnä sai ajatukset järjestykseen ja mieltä painanut ahdistus jäi jonnekin sysimetsään. Elämästä selviää sittenkin hengissä, tuli vastaan mitä vaan.


keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

On siis kevät...

Minä se olen kohtalaisen kova tyttö (taitaa se tyttöys olla jo kauas taakse jäänyttä aikaa) lupailemaan, että pidempiä taukoja kirjoitteluun ei enää tulisi, mutta ah, olen epäluotettavuudessani yhtä luotettava kuin junan vessa ;-) Täytyy myöntää, että kirjoittamisen sijaan on aika mennyt aika tehokkaasti töiden ja kodin merkeissä ja siinä sivussa mahdollisimman paljon salilla ja lenkillä. 

Suurempaa draamaakaan ei ole elämään tullut, paljon on kyllä tullut pohdittua sitä miten pienestä kaikki voi olla kiinni. Joskus niinkin pienestä kuin millin läpimittaisesta luomesta. Sellaisen reilu kuukausi sitten bongasin jalkaterän ulkosyrjästä ihan sattumalta, siis sikäli, että saliharjoittelun myötä on notkeus noussut potenssiin puuhevonen ja jotenkin ei vaan jalat taivu, en liiemmin ole luomia koskaan sillä silmällä katsellutkaan. Mutta siinä se minua pällisteli, pienen pieni musta ja vähemmän tarkkarajainen luomi. Ajatus siitä riivatun kirpunjätöksen kokoisesta uudesta väriläiskästä jäi vaivaamaan sen verran, että päätin käydä sitä esittelemässä työterveyslääkärille. Hän oli sitä mieltä, että aihetta huoleen ei ole, mutta teki lähetteen huulen reunassa olevasta luomesta koska se ajoittain kutisi. Vanhan työpaikan kirurgi sitten nappasi sekä huulen luomen että tuon jalkaterän kiusankappaleen pois ja laittoi ne tarkemmin tutkittavaksi. Voin sanoa, että meni suurin osa kaksi viikkoa myöhemmin tulleesta puhelusta ohi, kun kirurgi sanoi sanat "Huulesta otettu luomi oli normaali, mutta, sitten tulee tämä mutta". Kaikeksi onneksi tuo ikävä pikku solumuutosmöykky saadaan pois päiväjärjestyksestä sillä, että poistetaan kudosta vielä vähän lisää, mutta mielialaa kyllä vähän onnistui laskemaan leikkauksen jälkeinen hoito-ohje KASVAIMEN poiston jälkeen. Sen saman hoito-ohjeen jota on tullut monelle luettua kerran jos toisenkin päiväkirurgian puolella. Miten paljon herttaisemmalta kuulostaa ihomuutos kuin kasvain. Kasvain kuulostaa kuolemantuomiolta vaikka sitä se ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole. Mitenköhän sitä reagoisi sanaan syöpä? Toivottasti sitä ei tarvitse koskaan kokea. Mutta vaikka sydän pompahti hetkellisesti kurkkuun ja taisi jopa kurkata suusta ulos, oli tuo pienen pieni mutta hyvä muistutus siitä, että elämä on aikamoisen arvokasta ja ihminen on joskus tosi pieni. Tärkeintä on pitää hyvää huolta itsestään ja lähimmäisistään ja nauttia pienistäkin asioista (lukuunottamatta sitä pienen pientä luomea) eikä aina vaan tuhlata aikaa siihen että koko ajan kaipaa jotakin muuta kuin jo on saavuttanut ja aina jonnekin muualle kuin missä parhaillaan on. Toki eteenpäin elämässä pyrkien. En kyllä koe tulleeni pelästykseni jälkeen yhtään sen paremmaksi ihmiseksi, niin en vielä päässyt valaistumaan, mutta kyllä sitä taas katsoo elämäänsä vähän eri tavalla. Aika paljon sitä vaan on saanut aikaiseksi.

Kevätauringon myötä taitaa taas kuvaaminenkin kiinnostaa sen verran enemmän (lue: ulkoilu kun maassa ei ole sitä inhottavaa valkeaa kakkaa ja pakkasta -25), että ihan aidosti postaukset lisääntyy ;-) Eli rehellisesti: palaan asiaan jälleen muutaman kuukauden kuluttua. 


tiistai 8. tammikuuta 2013

Kootut kotkotukset vol.2013

Julkaisin jo tämän vuoden puolella yhden tekstin vain hävittääkseni sen ihan omatoimisesti vahigossa bittitaivaantuuliin, taisi olla before-kuntokuvani liikaa jopa kohtalolle :-D Koska olen luonteeltani enemmänkin epäilevän varovainen kuin rämäpäinen ja spontaani, en lähde nyt kohtaloa toiste uhmaamaan. Todettakoon vain, että tämän kuun kestävä rasvojen tiristely sujuu kohtalaisesti, kaksi kiloa on lähtenyt, tosin taitaapi olla enemmän nestettä kuin laardia, mutta en valita.  Olo on joka tapauksessa slimmimpi. Sunnuntaina uusi salituttavuuteni Sanna oli ihana ja otti minut mukaan omiin treeneihinsä ja sen myötä on yläkroppa ollut arka siitä lähtien, nyt jo sentään saan vedettyä housut jalkaan, paidan riisuminen on vielä tuskaa. Viimeksi tosin tänään herätessäni mietin, että ehkä kehonhuolto ja huolellisempi venyttely pitäisi ottaa asiaksi jotta olo olisi vähemmän puuhevoseen viittaava... Tässä suoraan Sannalle vielä iso kiitos tästä kivusta ja särystä. Tämä on sulaa hulluutta, mutta aivan mahtavaa. Jos en näyttänyt kärsivältä silloin, niin nyt näytän ;-) Mä olen kaksi päivää nyt vain miettinyt miten kiva juttu oli kun otit mut mukaan ja olen tosi kiitollinen! Olisipa minulla edes puolet sun iloisuudesta, valoisuudesta ja sydämellisyydestä sekä innosta. Maksan vielä korkojen kera takaisin ja taatusti tungen itseni mukaan sun huoltojoukkoihin ;-)

Helmikuussa olisi tarkoitus aloittaa Fitfarmin Advanced juuri Sannan kannustuksen ansiosta. En tosiaan vielä ole ihan huippu-urheilija eikä kokemusta ole niin paljon kuin monella joka kyseiseen juttuun osallistuu, mutta väitän, että kun teen parhaani ja vielä sen yli, saan taatusti tempauksesta irti paljon sekä ravintoon, lisäaineisiin että treenaukseen liittyen. Jos ja kun vaan teen asiat mahdollisimman huolellisesti, ei kunto voi kahdentoista viikon jälkeen ainakaan kehnompi olla, oli lähtötaso mikä tahansa :-D 

Seuraavaksi kulutan vapaapäivääni tahimalla Zalandon asiakaspalvelun kanssa. Taas. Ette voi uskoa miten hankalaksi kyseinen pulju laittaa asiakkaan rahojen palautuksen kun asiakas meneekin ja palauttaa tilaamansa tuotteet. Palautin pakettini ohjeiden mukaan 12.12.12 ja luojan kiitos säilytin palautuskuitin, koska edelleenkään pakettini ei ole saapunut perille "logistiikkaongelmien" vuoksi. Täytettyäni ja postailtuani muutamiakin dokumentteja Zalandolle odottelen nyt vain, että ilmoitus rahojeni palautuksesta pamahtaisi minulle. Edellisestä tilauksesta tuli sähköpostiin myös viesti kun maksuni oli kirjautunut heidän ohjelmaansa, tästä kadoksissa olevasta paketista ei ole s-postia tullut joten odotan innolla milloin he lähettävät viestin, että en ole maksanut tilaustani. Onneksi tästäkin on kuitti tallessa jotta voin senkin heille ystävällisesti lähettää... 

Ohjeistuksena kaikille jotka miettivät Zalandolta tilaamista: 1) Älä tilaa! 2) Jos kuitenkin päätät pelata uhkapeliä rahojesi kanssa, älä palauta tuotteita koska palautus ei useampien nettikirjoitusten perusteella ole kyseisen firman vahvuus, laita vääränkokoiset vaikka huuto.net-sivustolle myyntiin 3) Säilytä kaikki mahdolliset tositteet palautuskuitista maksukuittiin ja suosittelen olemaan asiakaspalveluun yhteydessä sähköpostitse, jotta kaikki on tallessa mustana valkoisella, virolaisittain suomea puhuva asiakaspalvelu ja huono ja rätisevä linja eivät helpota asiaa laisinkaan. Lupaan palata asiaan ja kertoa tulevista käänteistä, myös positiivisista kunhan asia etenee. Jos jotain positiivista, niin tilaus josta pidin kaikki tuotteet, onnistui kaikin puolin sujuvasti. Suosittelen kuitenkin lämpimästi esim. Nelly.comia tai Espritin nettikauppaa. Kenkien kanssa Brandos on ollut toimiva. 

Sitten onkin jo aika ottaa päiväunet, taitaa olla joka alkuvuoden ongelma tämä jatkuva väsymys ja vetämättömyys. C-vitamiinista ja muista lisäravinteista toivon olevan piakkoin jo apua asiaan. 

Terveyttä, onnea sekä nettikaupoissa että muussakin elämässä ja rakkautta kaikille myös vuonna 2013!!!