♥ Puppy love ♥

Viime viikolla meidän ekaluokkalaisella oli rankkaa; keskiviikkona matkalla koulusta iltapäiväkerhoon Hemppa (nimi muutettu) oli suureen ääneen kosinut Veeraa. Kaikkien kuullen. Veeran elämä oli murskana, mikä nöyryytys. Tästä piti heti soittaa iskälle ja odottaa äiti kotiin iltavuorosta, että sai itkeä itkut pois, pojat kiusaa. Mietin, että tässä pitää olla joku juttu, koska yleensä ottaen poikien ajattelisi lällättelevän "Veera tykkää Hempasta" eikä jotenkin kosinta ihan täyttänyt mun määritelmää toisen kiusaamisesta. Kirjoitin reissuvihkoon opelle viestiä, että joskos hänellä olisi aikaa laittaa lapset keskenään sopimaan tämä juttu, jotta kaikkien koulu ja koulumatka jatkuisi iloisemmissa merkeissä. Selvittelyn lopputulos oli tämä (suora lainaus reissarista, poikien nimet muutettu):

"Juttelimme yhdessä. Veera oli pahoittanut mielensä ja lopulta Hempaltakin tuli itku, sillä Hemppa-poika tykkää Veerasta ja oli tuonut sormuksen kouluun, jotta voisi antaa sen Veeralle, kun kosii tyttöä. Tomi liittyy asiaan siten, että hän kertoi Veeralle Hempan aikeista ja Simo siten, että oli Hempan pyynnöstä laittanut ko. sormuksen Veeran reppuun". 

Voi lutuna, pienet pojat, isot tunteet ja mahtavat aivomadot. Ei ihme, että pieni tyttö menee hämilleen. Isokin meni ♥ ♥ ♥ Olivat sitten jutelleet siitä, miten tykkääminen on ok juttu ja mukavaa, mutta pitää kunnioittaa toisenkin tunteita vaikka sydän lemmestä pakahtuisikin.

Veeralla on aivan ihana nelosluokkalainen kummioppilas, joka on osannut tosi hienosti luovia noita tilanteita joihin pieni ekaluokkalainen on joutunut, ja eilen hän oli ollut välkällä Veeran sekä oman luokan pojan kanssa. Veera sai ehkä tuosta mallia, että on ihan ok, että tyttö ja poika on kavereita ja jos sitä sitten sattuu tykkäämään enemmänkin tuosta kaverista niin sekin on ihan normaali juttu. Hemppa oli kuulemma joka välkkä vakoillut Veeraa, ehkä nelosluokkaan mennessä pienen kosijan sitkeys vihdoin palkitaan ;-)