Syyslomaa odotellessa

Tänään oli just sopiva päivä suursiivoukselle. Tai niin suursiivoukselle kuin näin suurpiirteiseltä ihmiseltä voi odottaa, meillä harvemmin käydään kynnyksiä läpi hammasharjalla vaikka jonkun mielestä varmaan kyllä pitäisi... Jotenkin se homma lähti vähän lapasesta, koska kesken siivouksen huomasinkin tyhjääväni akvaariota ja kohta jo siirtäväni sitä toiseen paikkaan. Sille ei ole oikein hyvää paikkaa täällä missään. Pitäisi joko keikka Ikeaan ja koittaa täyttää nurkkia huonekaluilla tai sitten vaihtaa kotoisampaan taloon, mä en jotenkin saa tämän kämpän pohjasta minkäänlaista otetta.

Siivouksen jälkeen piti päästä pöhkimään pölyt pois keuhkoista raikkaaseen meri-ilmaan, suunnaksi otettiin lasten kanssa vaihteeksi Porin Herrainpäivät. Kunpa sitä raikasta metsä -ja meri-ilman sekoitusta voisi pullottaa ja hengittää aina, missä vain. Ja sen kaiken ihanan metsänvihreän siirtää omaan asuinympäristöönsä! 

Enää kaksi viikkoa sairaanhyvänhoitajan töitä jäljellä nykyisessä työpaikassa (jossa olen paiskinut sijaisena hommia vuodesta 2006), sitten puolentoista viikon syysloma jonka jälkeen aloitan uudessa työpaikassa ja ihan vakituisena. Vähän jännittää, enimmäkseen olen kuitenkin täpinöissäni!!! Vielä pitäisi muutama viikko yrittää kipaista metsään silloin tällöin suppisten perässä. Viikonlopun kaatosateet vei jotenkin innon metsäretkistä, märkyys ja kylmyys ei nostata mussa yhtä positiivisia tuntemuksia kuin metsä, raikas ilma ja iiihanat sienet.

 ***

Tuon yllä olevan tekstin tallensin klo 17.15, painuin sienikuumeessani metsään ja kulutin siellä elämästäni reilun tunnin. Kun takana oli puoli tuntia tuloksetonta samoamista hämärtyvässä metsässä, olin jo kirjoittamassa tekstaria jonka sisältä meni jotenkin näin "On se PIIP kumma kun näin PIIP isossa metsässä ei kasva PIIP yhtään PIIP sientä yhtä madon syömää kanttarellia lukuunottamatta", kun satuin katsomaan jalkoihini ja luuloni lehtikasassa seisomisesta vaihtui tietoisuuteen siitä, että joko aikuismainen manaamiseni tai jokin vielä sitäkin isompi voima olikin saatellut tekstaria sysimetsässä kirjoittelevan sienihullun keskelle suppilovahverotaivasta. Siellä minä sitten hykertelin ja konttasin pitkin sammalmättähiä suppiksille suputellen. Jos kaipaa videoklippiä kyseisestä tapahtumasta, todellisuutta vastaa aika tarkasti Taru sormusten herrasta-leffan kohtaus, jossa Klonkku lepertelee sormukselleen... Saaliiksi kertyi lopulta vajaa kymmenen litraa suppilovahveroita. Kai sillä määrällä sienikuume taltutetaan taas pariksi päiväksi. 

Rantakivikkoa

Piiperöt pysyy polulla

Aurinko paistaa mereltä

Vihreää!!!

Lisää vihreää!!!

Leipäkiviä

Haapalehtoa rannalla

Reppu selkään ja retkelle

Enää puuttui Myrskyluodon Maija

Äiti seuraathan sä jos me mennään tuonne?

Kääpäperhe

Illan sieniretken tulos

Lololololololomalle...

Kyllä kelpasi huhkia hikisenä kolmekymmenasteisella osastolla ja odotella alkavaa kesälomaa. Nautiskella siitä, että vihdoin alkoi kesä. Kuinkas ollakaan, pääsin vikan yövuoron jäljiltä lomalle lautantaiaamuna klo 7:15 vain todetakseni, että sadetta pukkaa. Mutta kelistä viis, pääasia, että seuraavat kolme viikkoa olen vapaa kuin taivaan lintu. Vapaa kotitöihin, ruuanlaittoon, lomailevien lasten jälkien siivoamiseen ja sodanpäämiehenkaltaiseen komentamiseen pää punaisena kun natiaiset keksii kolttosia äitinsä mielenterveyttä horjuttaen ja hermoja venyttäen. Tämän päivän löytö, oikea aarre, oli lasten kadoksissa ollut iso kynälaatikko johon olen kerännyt kaikki lasten värityskynät. Kätevää kun ei tarvitse etsiä niitä lelulaatikosta. No löytyipä selitys sille miksi se on ollut niin lyömättömän hyvässä piilossa: Matias 5 v kun oli päättänyt pissata jostain käsittämättömästä syystä laatikon puolilleen eikä ollut edes vaivautunut ottamaan niitä kaikkia viittäsataa kynää sieltä pois. Sitten vaan viikoksi työhuoneen viimeiseen nurkkaan hautumaan ja avot, kyllä oli muhevat tuoksut kun Veera 7 v kaatoi sen liejun päällensä. Jos en olisi kovissa liemissä ja erinäisissä ruumiineritteissä keitetty rautavatsainen sairaanhoitaja, olisi lentänyt laatta kyllä allekirjoittaneeltakin.

Mutta asiasta kenkärasiaan; sadepäivän ohjelmana oli mitäpä muutakaan kuin ulkoilua raikkaassa meri-ilmassa jo aiemmin mainitsemallani Herrainpäivien luontopolulla. Pikku sade ei haitannut lapsia eikä minua, kiitos sadetakkien ja luonnon helmassa eväät maistui. Vitsauksena mainittakoon hyttyset. Kiitos mitä ilmeisemmin hyvän makuisen vereni, voivat hyttyset sillä ilmansuunnalla nyt erityisen lihavasti.

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt.

Evästauko!

Ryhmä rämä matkalla ketunleipäapajille.

Toinen toista tukien on turvallista edetä.

Kiven päältä on hyvä komennella neuvoa pienempiä!

Öttämöttäjäinen. Lajituntemukseni rajoittuu tähän.

Meren ihmeitä tutkimassa.

Metsien mies. Eräjorma.

Meren rannassa kaikki on niin kaunista. Heinäkin.

Auttava käsi.

Lisää öttämöttäjisiä. Nälkäistä sakkia.

Meren voima on saanut tämänkin kiven halki, poikki ja pinoon.

Peikkometsä.

Luontopolulle, mars mars!

Sunnuntain piristykseksi lähdettiin Porin Herrainpäiville luontopolulle. Sekä 3-, 5-, 7- että 30-vuotias kulkija pärjäsi maastossa mainiosti :-)

Oikeastaan poritieto.com osaa kertoa parhaiten, mikä on Herrainpäivät, sen luonnosta ja kasvillisuudesta. Lyhykäisesti kuitenkin mainittakoon, että Herrainpäivät ei ole mikään tapahtuma Porissa, vaan yksi Porin kaupunginosista, jossa on aivan mieletön luonto ja mahtava luontopolku!

Tervaleppää meren rannalla.

Tervaleppävyö.

Elämää laholla puunrungolla.

Kyllä tämä meitsiin menee ihan täydestä aarnmetsästä!

Voiko tämä olla tyrni?

Juurakkopolku.

Kivet helisevät jalkojen alla kivikkoisella rannalla kävellessä.

"Äiti kuvaa täm leppäkerttu!"

Pienelle evääksi kourallinen ketunleipiä.

Kesä!

Lehto ihan kuin satukirjan taikametsä!

Ihan varmasti täällä asuu keijuja!

...ja täällä menninkäisiä!

Elossa

Aika kuluu punttiksella ja kotikulmia kuvaillen, suurimmaksi osaksi kaivaten kesää!!!

Herrainpäivät, Pori

 

Herrainpäivät, Pori

Lenkillä kotinurkilla, kaupungin mattolaiturin luuranko, Pori