Ajelin torstaina Huitsin Nevadaan lasten kanssa, kyläiltiin kummipojan perheen luona ja sitten mentiin äipälle ja iskälle (kotoisammin mummulaan) yöksi. Lapset jäivät sinne viikonlopuksi Veeran somasti kysyttyä mummulta, että "Mummu, voitaisiinko me jäädä tänne kahdeksi yöksi niin äiti ja isä saisi olla kaksistaan". Perjantaina mummun ollessa töissä painottivat sitten kaikki muksut, että äiti EI saa kanssa jäädä mummulaan viikonlopuksi. Oli ilmeisen raskasta, että äidin ollessa paikalla mummulassa on tismalleen samat säännöt ja kuri kuin kotonakin. Illalla ajelin siis yksin kotiin ja mässäsin jätskillä, meillä oli leffailta kaksistaan. Tänään saatiin nukkua pitkään, käytiin kaupungilla kahvilla ja äsken lenkillä Isometsän puskissa.
Säästyi muuten kivasti rahaa kaupungilla kun ei raaskinut ostaa mitään, koska ennen kaupungille lähtöä maksoin kasan laskuja. Ihan niin kuin olisi shoppaillut saamatta mitään tilalle, kummallista miten puhelinlaskujen maksaminen ei nostata mielialaa niin kuin vaatteiden ostaminen?
Mutta sitten päivän positiivinen pamaus: Olen oikeastaan pari viikkoa jo tarkkaillut mitä höttöä suuhuni laitan ja tietoisesti välttänyt jatkuvaa leivän pupertamista, sillä leipä runsailla rasvaisilla päällisillä ja kaikki suolainen ja rasvainen kuten sipsit on meikäläisen pahe, ei niinkään makeat jutut. Itse asiassa sen jälkeen kun vaihdoin kaupan maustetut jogurtit kuukausi pari sitten luonnonjogurttiin ja Lindahlin partasuu-ukon Turkkilaiseen jogurttiin, ei ole ollut hillitöntä makeanhimoa laisinkaan ja mummulassa syöty hedelmäjogurtti sai hiukset nousemaan pystyyn makeudellaan. Toki joskus tekee suklaata mieli, mutta karkit ja pullat ei lennä ajatuksissa non-stoppina. Aamulla kävin vaa'alla ja kropasta on lähtenyt nesteitä 1,5 kg :-) Itse asiassa vielä viikko sitten vaivannut pömppövatsa ei ollut aamulla ollenkaan niin silmiinpistävä. Tai ehkä kuvittelen? Vielä kun pääsisi leukaperissa ja poskissa kukkivasta hormonäppyrykelmästä eroon. Otan ilolla vinkkejä vastaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti