Tunnustuksia

Tunnustan. Olen rakastunut 17-vuotiaaseen  vampyyriin. Tavataan Edwardin kanssa seuraavan kerran 18.11. kun Twiligt-Breaking Dawn osa I saa ensi-iltansa. Aikanaan katsoin sen ekan leffan enkä vaan kertakaikkiaan ymmärtänyt mikä siinä nyt niin hienoa oli, selkeä teinileffa. Sitten tuli jossain tilapäisessä mielenhäiriössä kasottua toinenkin leffa, Eclipse. Se jostain syystä kolahti enemmän ja sitten oli pakko hakea vielä ykkönen uudestaan vuokralle. Katsoin ne vielä kummatkin samana päivänä ja hoksasin, että pakko niissä joku juju on olla. Päästäkseni selvyyteen mikä se juju oli, kävin ostamassa koko kirjasarjan ja luin ne valehtelematta viikossa, vika kirja, juuri kyseinen Breaking Dawn on yli 600 sivuinen ja luin sen kahdessa päivässä. Ja silloin tajusin miksi ne leffat veti väkeä kuin pipoa ja miksi kirjoja on myyty ihan simona. Rakastuin. Luin saman tien koko sarjan uusiksi, nyt hitaammin ja oikein rakkaudella. Ja kolmannen kerran. Ja sitten tulikin pian kolmas leffa, New moon, levitykseen. Olen koukussa. En tiedä onko tämä noloa, meitä samanlaisia kolmekymppisiä vampyyrista haaveilevia naisia on tuttavapiiri piukassa. En tule marraskuussa olemaan ainut kolmekymppinen kaikkien teinityttöjen keskellä Finnkinossa. Ehei, meitä on siellä monta.