Kertokaa rakkaat ihmiset minulle paljonko te pesette pyykkiä viikossa? Itse pesen valehtelematta seitsemän tai kahdeksan KONEELLISTA joka ikinen viikko mikä tarkoittaa sitä, että kylppärin pyykkiteline on koko ajan käytössä, koska haaveeni pesutornista kuivausrumpuineen ei ole vielä toteutunut (kuinka arkipäiväisiä voi olla kolmen lapsen äidin haaveet). Kaiken huippu, asia, joka onnistui eilen pilaamaan päivän, oli hetki kun hain lapset hoidosta. Sunnuntaina pesty ja hoitopäiväksi kuivunut Neean ulkoilupuku oli sen näköinen kuin neitiä olisi otettu korvista kiinni ja kastettu kurasammioon. Tädit sanoivat, että luulivat ulkona olevan aamupäivällä kuivaa, mutta ei sitten ollut ja koska puhdas puku joka tapauksessa kurastui aamupäivällä, ei neidillä ollut kurahousuja iltapäivälläkään sateen jälkeen. MIKSI PIIP NE KURAVAATTEET SITTEN ON PITÄNYT SINNE HOITOON RAAHATA JOS NIITÄ EI KÄYTETÄ? Olisi pikkuisen verran muutakin tekemistä kuin pestä sitä halvattua ulkoiluvaatekertaa kolme kertaa viikossa ja muut vaatteet päälle. Ei ulkovaatteiden, varsinkaan hoitovaatteiden, tarvitse kimallella puhtauttaan, mutta olisi tottatosiaan mukavaa nostaa lapsi autoon ilman, että koko auto on kattoverhoilua myöten märässä hiekassa. Olen suunnitellut alkavani pitää lapsia alasti. Ei tarvitse kuin heittää sangollinen vettä niskaan ja putiputs.
Toinen asia: paljonko teidän lapsilla kuluu kenkiä viikossa? No ei vaan, monetko kengät lapset saa puhki vuodessa? Mikä on normaalia? Veera 6 v on onnistunut tässä syksyllä saamaan reiän yksiin lenkkareihin ja yksiin kumisaappaisiin, vetoketjun rikki yksistä nilkkaremmiballerinoista ja kasvanut kesän aikana ulos kolmista kengistä jotka äitinsä kuvitteli menevän syksyyn. Matias on hoidossa saanut tuhottua jo kahdet lenkkarit, Neea kasvanut ulos kesän aikana useammista kengistä. Tänään piti hakea välikausikengät kaikille, koska alkaa olla jo viileä ja kahden viikon päästä varmaan saa jo ostaa talvikenkiä. Enhän mä osta kenkiä enää itselleni kun kolmen koplan kenkiin menee yhden kuukauden palkka. Sitten vielä lisätään neljä upeaa vuodenaikaa ja lasten käsittämätön kyky kasvaa kilpaa rikkaruohojen kanssa. Lasten ylläpito on kuulkaa arvokasta puuhaa.
Älkää edes muistuttako, että niitä pitäisi alkaa vielä kuljettaa harrastuksissa ja varustaa siihenkin. Ja jos ei ole ostamassa tavaraa omille rikkaruohoilleen, on jonkun synttärit, ristiäiset, joulu, nimpparit, tai muu juhla. Monta kertaa vuodessa. Sitten loppuu vuosi. Ja taas kaikki alusta. Loputtomasti. Maailman loppuun asti.
Älkää käsittäkö väärin, minusta on kiva antaa lahjoja. Antaisiko joku minulle palkankorotuksen ja lottovoiton? Joskus vaan mietityttää mitä järkeä tässä kaikessa on? Maailmassa on lapsia joilla ei ole yhtään mitään, lapsia jotka ansaitsisi osan meidän lasten vaatteista, leluista ja rakkaudesta mitä saavat osakseen. Ja kyllä minä voisin lahjoittaa pari vuodenaikaakin pois. Vai että voisi jättää välistä parien välikausivaatteiden- tai kenkien ja harrastusvälineiden oston. Miikka on onneksi meidän perheen hyväntekijä, joka sitten koko perheen puolesta jutustelee puhelimessa UNISEFin kerääjien kanssa ja lahjoittaa palkastaan osan, että edes joku nälkäinen lapsi saa annoksen ruokaa.
Ah, tulipa avauduttua. Joskus vaan vähän väsyttää, että tässä maailmassa ja tuttavapiirissäkin mitataan toisten arvo sillä, millainen talo, auto, vaatteet ja tavaramäärä toisella on. Ja ärsyttää sekin, että itsekin aina haaveilee tavarasta ja vaatteista yms. ja unohtaa sen, että elämässä on jotain tärkeämpääkin. Ilmeisesti kevään murheista on jossain määrin päästy yli, kun on puhtia haaveilla kalliista laukusta ja ylihintaisesta kietaisumekosta. Tai ehkä hömppähömpällä on vaan helpompi peittää se tosiasia, että tässä on vielä paljon mietittävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti