Mustikkametsässä

Päivän ensimmäinen homma oli hakea mustikat lauantaina tyttöjen synttäreille leivottavaan mustikkapiirakkaan. Pienemmät keräsi mustikat napaansa, minä ja Veera yhden piirakan verran kippoihimme. Lisäksi saatiin muutama hyttysenpurema ja rutkasti raitista ilmaa.

Jostain syystä valkoiset kangaskengät tuntui hyvältä idealta?

 

Sateisena kesäpäivänä voi...

...vaikka laskea masentuneena, että lomaa on jäljellä tismalleen viikko, saada mahahaavan listatessa mitä kaikkea loman aikana piti tehdä ja vertailulistaa mitä niistä edelliselle listalle kirjoitetuista töistä on tekemättä TAI kuunnella maanantaimusiikkia, laittaa uuniin lasagnen ja nauttia ajatuksesta, että ei tarvitse kastella kukkia tai kaavimaata! Itse aloitin ensin mainituilla, mutta vaihdoin lopulta jälkimmäisiin. Vielä viikko lomaa!

  

Jatsitunnelmia. Jonkinmoisia.

Jazzien avausviikonloppuna olin liikenteessä pikkusiskon kanssa, etelärannassa oltiin enimmäkseen The Bison-ravintolan teltassa sidukalla (ruokaakin on kehuttu) ja kuuntelemassa jotain niinkin epäjatsia kuin salkkarien Sami Sarkulan keikkaa ennen suuntautumista hyisen kylmästä rannasta keskustaan jossa Kulttuurikulmassa Jackrabbit veti hyvän keikan. Sieltä löytyikin ehkä Porin hyväntuulisimmat ihmiset, täällä kun ei porukkaa voi kovin hymyileviksi kutsua. Mutta tuolla oli sen verran humalaista iloista porukkaa, että niitä kaivattuja hymyjäkin jo irtosi yhdeltä jos toiselta. Koska kuva-aineistoa pikkusiskon kanssa tehdyltä jazzreissulta ei löydy kuin erään tuntemattoman venäläismiehen kameran muistikortilta, on tässä jonkinlaista kuvitusta eilen puoliltapäivin lasten kanssa etelärannassa pyörimisestä sekä myöhemmin illalla suoritetulta veneajelulta koko perheen voimin. Kojuja en valitettavasti ehtinyt kuvata, kun kolme eri suuntaan hallitusti marssivaa natiaista piti jokseenkin kiireisenä. Päivällä parasta antia lasten mielestä oli ne pakolliset metrilakut ja omasta mielestä The British Fudge Companyn fudget, illalla olo oli kuin olisi syönyt kilon tiivistettyä kermaa...

Tuolla ne jatsit on.

Jazzkansaa.

Tunne suuntaan, sieltä se musiikki kuuluu!

Jollakulla on isompi jolla.

Metrilaku. Maistuis varmaan sullekin.

Ai miten niin vaan sä saat kantaa fudgepussia?!?

Porin Puuvilla.

Kohti etelärantaa!

Veera katselee kirkolle.

Pelle Hermannin leikkipuistossa.

Porin silta.

Puuvilla ja liuta veneitä.

Eteläranta.

Masut ja pussi täynnä karkkia.

Pure joy!

Kuivaskeittausta.

Jotain tärkeää tuolla on menossa.

Ainahan voi treenata dressmankävelyä.

Lepotauko rannassa.

Pori Jazz Festival 14.-22.7.2012

Niinpä se tulee tänäkin vuonna, ihan niin kuin 46 kertaa tätäkin ennen, Pori Jazz-festarit nimittäin. Ja sieltä Jazz-kadulta Etelärannasta löytää myös allekirjoittaneen nauttimasta ihmispaljoudesta, kavereista ja parista viileästä siideristä, kesäyöstä ja musiikista. Tokihan Jazz-kadulta pitää käydä ostamassa ne pakolliset metrilakut, neulamuikut ja Merry-Go-Roundin korutkin ja ihmetellä ties monetta vuotta putkeen, että miten monta kebab- tai paellakojua mahtuu yhden kadun varteen. Mihinkään konserttiin en ole ostanut lippua, vaikka esiintyjälista on tänäkin vuonna ihan mielenkiintoinen. Kesällä en vaan halua mennä minkään aikataulun mukaan vaan fiilistellä tekemisiäni, ihan mielialan ja ilmojenkin mukaan. Mutta senpä sanon, että mikään ei voita hämärtyvää ja hikisenkosteaa kesäyötä musiikin sykkeessä kavereiden seurassa! Enää muutama yö, toivottavasti ilmat suosii! Sen verran suostun suunnittelemaan, että mikäli vaan lauantaina ei sada mammoja äkeet selässä, allekirjoittaneella taitaa kyseisen tapahtuman päräyttää käyntiin paikallisen pumpun, Jackrabbitin, keikka Kulttuurikulmassa. 

Lololololololomalle...

Kyllä kelpasi huhkia hikisenä kolmekymmenasteisella osastolla ja odotella alkavaa kesälomaa. Nautiskella siitä, että vihdoin alkoi kesä. Kuinkas ollakaan, pääsin vikan yövuoron jäljiltä lomalle lautantaiaamuna klo 7:15 vain todetakseni, että sadetta pukkaa. Mutta kelistä viis, pääasia, että seuraavat kolme viikkoa olen vapaa kuin taivaan lintu. Vapaa kotitöihin, ruuanlaittoon, lomailevien lasten jälkien siivoamiseen ja sodanpäämiehenkaltaiseen komentamiseen pää punaisena kun natiaiset keksii kolttosia äitinsä mielenterveyttä horjuttaen ja hermoja venyttäen. Tämän päivän löytö, oikea aarre, oli lasten kadoksissa ollut iso kynälaatikko johon olen kerännyt kaikki lasten värityskynät. Kätevää kun ei tarvitse etsiä niitä lelulaatikosta. No löytyipä selitys sille miksi se on ollut niin lyömättömän hyvässä piilossa: Matias 5 v kun oli päättänyt pissata jostain käsittämättömästä syystä laatikon puolilleen eikä ollut edes vaivautunut ottamaan niitä kaikkia viittäsataa kynää sieltä pois. Sitten vaan viikoksi työhuoneen viimeiseen nurkkaan hautumaan ja avot, kyllä oli muhevat tuoksut kun Veera 7 v kaatoi sen liejun päällensä. Jos en olisi kovissa liemissä ja erinäisissä ruumiineritteissä keitetty rautavatsainen sairaanhoitaja, olisi lentänyt laatta kyllä allekirjoittaneeltakin.

Mutta asiasta kenkärasiaan; sadepäivän ohjelmana oli mitäpä muutakaan kuin ulkoilua raikkaassa meri-ilmassa jo aiemmin mainitsemallani Herrainpäivien luontopolulla. Pikku sade ei haitannut lapsia eikä minua, kiitos sadetakkien ja luonnon helmassa eväät maistui. Vitsauksena mainittakoon hyttyset. Kiitos mitä ilmeisemmin hyvän makuisen vereni, voivat hyttyset sillä ilmansuunnalla nyt erityisen lihavasti.

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt.

Evästauko!

Ryhmä rämä matkalla ketunleipäapajille.

Toinen toista tukien on turvallista edetä.

Kiven päältä on hyvä komennella neuvoa pienempiä!

Öttämöttäjäinen. Lajituntemukseni rajoittuu tähän.

Meren ihmeitä tutkimassa.

Metsien mies. Eräjorma.

Meren rannassa kaikki on niin kaunista. Heinäkin.

Auttava käsi.

Lisää öttämöttäjisiä. Nälkäistä sakkia.

Meren voima on saanut tämänkin kiven halki, poikki ja pinoon.

Peikkometsä.