Jatsitunnelmia. Jonkinmoisia.

Jazzien avausviikonloppuna olin liikenteessä pikkusiskon kanssa, etelärannassa oltiin enimmäkseen The Bison-ravintolan teltassa sidukalla (ruokaakin on kehuttu) ja kuuntelemassa jotain niinkin epäjatsia kuin salkkarien Sami Sarkulan keikkaa ennen suuntautumista hyisen kylmästä rannasta keskustaan jossa Kulttuurikulmassa Jackrabbit veti hyvän keikan. Sieltä löytyikin ehkä Porin hyväntuulisimmat ihmiset, täällä kun ei porukkaa voi kovin hymyileviksi kutsua. Mutta tuolla oli sen verran humalaista iloista porukkaa, että niitä kaivattuja hymyjäkin jo irtosi yhdeltä jos toiselta. Koska kuva-aineistoa pikkusiskon kanssa tehdyltä jazzreissulta ei löydy kuin erään tuntemattoman venäläismiehen kameran muistikortilta, on tässä jonkinlaista kuvitusta eilen puoliltapäivin lasten kanssa etelärannassa pyörimisestä sekä myöhemmin illalla suoritetulta veneajelulta koko perheen voimin. Kojuja en valitettavasti ehtinyt kuvata, kun kolme eri suuntaan hallitusti marssivaa natiaista piti jokseenkin kiireisenä. Päivällä parasta antia lasten mielestä oli ne pakolliset metrilakut ja omasta mielestä The British Fudge Companyn fudget, illalla olo oli kuin olisi syönyt kilon tiivistettyä kermaa...

Tuolla ne jatsit on.

Jazzkansaa.

Tunne suuntaan, sieltä se musiikki kuuluu!

Jollakulla on isompi jolla.

Metrilaku. Maistuis varmaan sullekin.

Ai miten niin vaan sä saat kantaa fudgepussia?!?

Porin Puuvilla.

Kohti etelärantaa!

Veera katselee kirkolle.

Pelle Hermannin leikkipuistossa.

Porin silta.

Puuvilla ja liuta veneitä.

Eteläranta.

Masut ja pussi täynnä karkkia.

Pure joy!

Kuivaskeittausta.

Jotain tärkeää tuolla on menossa.

Ainahan voi treenata dressmankävelyä.

Lepotauko rannassa.

Minne se kesä hävisi?!?

Olen kesäihminen. Olen ollut sellainen aina. Jo vuodesta -81 kun päätin syntyä heinäkuun helteeseen. Uskomatonta, miten monta kuukautta on hirveää kärvistelyä jonka kestää, kun tietää, että odotus palkitaan lopulta kesällä.

Mistä on kiva kesä tehty? Lomasta, auringosta, kesäsateesta, vähistä vaatteista, ruohon tuoksusta (ja jatkuvasta ruohonleikkuusta), lämpimistä kesäöistä, Jazz-viikosta Porissa, omasta veneestä ja omasta rannasta. Tämä kesä meni vaan jotenkin niin pian ohi. Loma kului miehen osalta terasseja rakentaessa ja taloa maalatessa, itse kipuilin elämän kolhujen kanssa. Asiat ei aina mene niin kuin ajattelisi ja joskus ottaa aikaa, että pääsee yli siitä tosiasiasta, että elämä ei mene suunnitelmien mukaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja uusi kesä on edessä.

Mutta valokuvista päätellen kesä oli tänäkin vuonna :-)

 Veneilyä.

 Juhannustaikoja mummilassa.

 Lisää veneilyä!

Lehtokotiloiden ihmettelyä.