maanantai 9. heinäkuuta 2012

Lololololololomalle...

Kyllä kelpasi huhkia hikisenä kolmekymmenasteisella osastolla ja odotella alkavaa kesälomaa. Nautiskella siitä, että vihdoin alkoi kesä. Kuinkas ollakaan, pääsin vikan yövuoron jäljiltä lomalle lautantaiaamuna klo 7:15 vain todetakseni, että sadetta pukkaa. Mutta kelistä viis, pääasia, että seuraavat kolme viikkoa olen vapaa kuin taivaan lintu. Vapaa kotitöihin, ruuanlaittoon, lomailevien lasten jälkien siivoamiseen ja sodanpäämiehenkaltaiseen komentamiseen pää punaisena kun natiaiset keksii kolttosia äitinsä mielenterveyttä horjuttaen ja hermoja venyttäen. Tämän päivän löytö, oikea aarre, oli lasten kadoksissa ollut iso kynälaatikko johon olen kerännyt kaikki lasten värityskynät. Kätevää kun ei tarvitse etsiä niitä lelulaatikosta. No löytyipä selitys sille miksi se on ollut niin lyömättömän hyvässä piilossa: Matias 5 v kun oli päättänyt pissata jostain käsittämättömästä syystä laatikon puolilleen eikä ollut edes vaivautunut ottamaan niitä kaikkia viittäsataa kynää sieltä pois. Sitten vaan viikoksi työhuoneen viimeiseen nurkkaan hautumaan ja avot, kyllä oli muhevat tuoksut kun Veera 7 v kaatoi sen liejun päällensä. Jos en olisi kovissa liemissä ja erinäisissä ruumiineritteissä keitetty rautavatsainen sairaanhoitaja, olisi lentänyt laatta kyllä allekirjoittaneeltakin.

Mutta asiasta kenkärasiaan; sadepäivän ohjelmana oli mitäpä muutakaan kuin ulkoilua raikkaassa meri-ilmassa jo aiemmin mainitsemallani Herrainpäivien luontopolulla. Pikku sade ei haitannut lapsia eikä minua, kiitos sadetakkien ja luonnon helmassa eväät maistui. Vitsauksena mainittakoon hyttyset. Kiitos mitä ilmeisemmin hyvän makuisen vereni, voivat hyttyset sillä ilmansuunnalla nyt erityisen lihavasti.


Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt.
Evästauko!
Ryhmä rämä matkalla ketunleipäapajille.
Toinen toista tukien on turvallista edetä.
Kiven päältä on hyvä komennella neuvoa pienempiä!
Öttämöttäjäinen. Lajituntemukseni rajoittuu tähän.
Meren ihmeitä tutkimassa.
Metsien mies. Eräjorma.
Meren rannassa kaikki on niin kaunista. Heinäkin.
Auttava käsi.
Lisää öttämöttäjisiä. Nälkäistä sakkia.
Meren voima on saanut tämänkin kiven halki, poikki ja pinoon.
Peikkometsä.

Ei kommentteja: