Toisenlainen viikonloppu

Vieraammille tiedoksi; en ole kummoinen bilehile, ennemmin nukun hyvin ja krapulasohvailun sijaan valitsen salin ja hulluna hikoilun (joo, naisetkin hikoilee). Ja minähän en tanssi! Minulla on rytmitajua, minkä vuoksi on käsittämätöntä, että käsky päästä käsiin ja jalkoihin katoaa jonnekin matkalle, voiko tanssikäskyt jumittua johonkin hermotuppeen?!? Osaan mä kuitenkin juosta ja pompottaa palloa samalla aika hyvinkin ja minusta se kertoo kuitenkin siitä, että osaan käyttää käsiä ja kinttuja samaan aikaan. Toisaalta koripalloa pelaan tossuilla, en kymmensenttisillä koroilla... Tämä viikonloppu oli kuitenkin poikkeus niin monella tapaa; join ja tanssin, molempia kohtalaisen kiitettävästi. Tänään kaduin enemmän juomista, koska päätä särki. Syytän edelleen Nokian kavalaa mädän munan hajuista vettä, jota yritin siinä siidereiden välillä litkiä. Olisi pitänyt ottaa kuva siitä lapusta, jossa vakuutettiin veden olevan haisustaan huolimatta juomakelposta :-D Syynä Nokian veden litkimiseen oli ystäväpariskunnan synttäribileet ja hauskaa riitti! En ala avautua illan hämärääkin hämärämmistä paljastuksista tai asianosaisen huikeista tanssimuuveista sen enempää, en lisää tänne edes kuvia, pointti oli oikeastaan vain sanoa: Saija, olet mulle hirmuisen rakas, sinun takiasi jopa tanssin! Tälleen iällä sitä ei enää pelkää näyttää pöllöltä :-P