Kaveri sanoi, että pitäisi kirjoittaa blogiin omasta treenaamisesta pätkä. En nyt kumminkaan koe itseäni niin päteväksi kirjoittelemaan siitä, miten koitan saada narukäteni hiukan muodokkaammiksi tai peffani terhakammaksi, koska saliharjoittelua on takana vasta kuitenkin sen 8 kk:n verran. Tulosta on tullut ihan kivasti ainakin omasta mielestä ja into on pysynyt ihan hyvänä, vaikka alun "Viisi kertaa viikossa salilla"-tahti onkin vaihtunut maltillisempaan neljään kertaan - oikeastaan tosin ei innostuksen puutteen, vaan ihan puhtaasti aikataulujuttujen vuoksi. Kolme yövuoroa - kaksi vapaata - kolme yövuoroa- kaksi vapaata-rytmi vetää ajoittain aika heikoksi olon... Lenkkeily on jäänyt sitten tosi vähälle ihan siitä syystä, että olen entisestä himolenkkeilijästä muuttunut enemmän sali-ihmiseksi ja ajanpuutteen vuoksi valitsen useimmin salin kuin lenkkeilyn. Saas katsoa mitä muutoksia liikuntatottumuksiin tuo marraskuinen työpaikan vaihtuminen, yövuorot vaihtuu aamuihin ja iltoihin. Joskos sitten kroppakin taas tuntuu virkeämmältä :-)
Ruokavalioasioistakaan ei ole kamalasti sanomista, olen edelleen aikamoinen fiilispohjalta syöjä ja syytän yövuoroja siitä, että mitään säännöllistä ja tunnollista ateriarytmiä saati ruokavaliota ei ole. Lapsille tulee tehtyä pöperöt tunnollisesti, mutta itse syö sitten miten sattuu ja mitä sattuu. Aina kun hetken malttaa katsoa tiukemmin mitä syö, lähtee turvotukset ja löysät suhteellisen helposti, mutta harmillisesti repsahtaminen on helppoa sitten taas kun tarvitsee nopeasti jotain energiaa, kun huomaa, että on taas mennyt liian monta tuntia edellisestä ruokailusta ja kädet tärrää...
Tavoitteena ei ole enää tikkulaiha lapamato, vaan sellainen terveen ja urheilullisen näköinen aikuinen ihminen. Mitään superlihaksia ei tällä treenaamisella kannata tavoitellakaan, ne vaatisi jo kunnon omistautumista hommaan, mutta kyllä nykyisin hymyilyttää huomata, että vatsalihakset pilkottaa näkyvissä :-) Viime yönä ammattilaisten kuvia katsellessa kyllä taas kummsti inspiroiduin, mutta myös masennuin, koska sen tiedostaa varsin mainiosti miten jumalattomasti hommaa vaatii hankkia sitä lihasta...
Seuraavaksi kutkuttaisi kokeilla rugbya ja itse asiassa Pori Rugby järjestää kurssin keltanokille lokakuun alussa, mutta ylläripylläri silloin yövuorot sekoittaa allekirjoittaneen päätä ja vuorokausirytmiä ja osana päivistä puurran iltauorossa, eli jään seuraavaa kurssia odottelmaan :-( Joskos uusi työ tukisi tätä harrastustoimintaakin. Joukkueurheilijauraani ei vaan tue pätkääkään se, että olen niin pirun huono häviämään ja sitä on mukavampi kiukutella vaan itselle kuin koko joukkueelle :-D
Nyt kumminkin jotain pientä napaan ennen salille lähtöä. Mikään ei piristä yövuorojen välissä kuin tärisevät kintut ja silmissä kirvelevä hiki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti