Lololololololomalle...

Kyllä kelpasi huhkia hikisenä kolmekymmenasteisella osastolla ja odotella alkavaa kesälomaa. Nautiskella siitä, että vihdoin alkoi kesä. Kuinkas ollakaan, pääsin vikan yövuoron jäljiltä lomalle lautantaiaamuna klo 7:15 vain todetakseni, että sadetta pukkaa. Mutta kelistä viis, pääasia, että seuraavat kolme viikkoa olen vapaa kuin taivaan lintu. Vapaa kotitöihin, ruuanlaittoon, lomailevien lasten jälkien siivoamiseen ja sodanpäämiehenkaltaiseen komentamiseen pää punaisena kun natiaiset keksii kolttosia äitinsä mielenterveyttä horjuttaen ja hermoja venyttäen. Tämän päivän löytö, oikea aarre, oli lasten kadoksissa ollut iso kynälaatikko johon olen kerännyt kaikki lasten värityskynät. Kätevää kun ei tarvitse etsiä niitä lelulaatikosta. No löytyipä selitys sille miksi se on ollut niin lyömättömän hyvässä piilossa: Matias 5 v kun oli päättänyt pissata jostain käsittämättömästä syystä laatikon puolilleen eikä ollut edes vaivautunut ottamaan niitä kaikkia viittäsataa kynää sieltä pois. Sitten vaan viikoksi työhuoneen viimeiseen nurkkaan hautumaan ja avot, kyllä oli muhevat tuoksut kun Veera 7 v kaatoi sen liejun päällensä. Jos en olisi kovissa liemissä ja erinäisissä ruumiineritteissä keitetty rautavatsainen sairaanhoitaja, olisi lentänyt laatta kyllä allekirjoittaneeltakin.

Mutta asiasta kenkärasiaan; sadepäivän ohjelmana oli mitäpä muutakaan kuin ulkoilua raikkaassa meri-ilmassa jo aiemmin mainitsemallani Herrainpäivien luontopolulla. Pikku sade ei haitannut lapsia eikä minua, kiitos sadetakkien ja luonnon helmassa eväät maistui. Vitsauksena mainittakoon hyttyset. Kiitos mitä ilmeisemmin hyvän makuisen vereni, voivat hyttyset sillä ilmansuunnalla nyt erityisen lihavasti.

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt.

Evästauko!

Ryhmä rämä matkalla ketunleipäapajille.

Toinen toista tukien on turvallista edetä.

Kiven päältä on hyvä komennella neuvoa pienempiä!

Öttämöttäjäinen. Lajituntemukseni rajoittuu tähän.

Meren ihmeitä tutkimassa.

Metsien mies. Eräjorma.

Meren rannassa kaikki on niin kaunista. Heinäkin.

Auttava käsi.

Lisää öttämöttäjisiä. Nälkäistä sakkia.

Meren voima on saanut tämänkin kiven halki, poikki ja pinoon.

Peikkometsä.

Lemmikit.

Sitä voisi kuvitella, että kun perheessä on koira, jolla on kroppaa isompi itsetunto ja pähkinää pienemmät aivot ja sitten nelikuukautinen lupsakka luppakorvaherra, olisi selvää, että pupu on vähän varautunut ja koira nenä kiinni häkin pinnojen välissä niin, että välillä pitää jo laittaa kääpiöpinseriherraa jäähylle, ettei puppeli aivan pakahdu sydämentykytyksiin. Kertokoon kuvat totuuden siitä, että kuka on parivaljakon pomo nuoresta iästään huolimatta :-) Mutta pitää kehua meidän pöhköpinseriä, että vaikka alkuun jännitti tutustuttaa koiraa joka ei ole tottunut mihinkään pikkueläimiin lukuunottamatta viimekesäistä myyrää jonka tyyppi nielaisi kokonaisena  ennen kuin ehdin sanoa "Päästä se myyrä menemään"ja pientä pörröistä pupua toisiinsa, on kaikki mennyt tosi kivasti. Pupu tykkää pomppia ympäri koiraa ja koira tykkää kun pupun pipanat maistuu innostuksesta päätellen ihan tavattoman hyvältä. Toisin sanoen koira lappaa kitusiinsa ennemmin sontaa kuin tuoretta kania. Minä ja lapset päästään vähällä siivouksella pupun ulkoilun jälkeen kun pinseriherra on pistellyt pipanat parempaan suuhun. Omnomnom...

Bèbè.

Who's the boss?

Äiti, pupu koittaa taas haastaa ralliin!

Jos mä olen nän niin antaisiko se mun syödä nappulani rauhassa?

Pssssst. Mitäs nyt keksittäisiin?

Pusu sovinnoksi :-)

Juhannus

Kesäinen Pohjanmaa, mummila, yhdessäolo, hyvä ruoka, aurinko ja laiskottelu, niistä tehtiin meidän perheen juhannus!

Mummilan pihakoivuun oli hyvä kavuta.

Kesäkukat piti kaikki tuoksutella!

Mummilan hiekkakasalla maansiirtohommissa.

Aamulenkki hiekkatiellä.

Riihitonttu?

Onko ihanampaa tunnetta kuin upottaa varpaat lämpimään hiekkaan? Meidän pitkäkintun mielestä ei!

Heppojen tuoksuttelua aamulenkillä.

Humalakin kurkottaa korkeuksiin

Neiti kesäheinä keinumassa.

Pyöräilyharkat menossa.

Aurinko, riippukeinu ja pienet päiväunet :-)

Kesäpuuhia

Onnea on kesä, aurinko, hiekka ja lapset. Parasta Porissa on Yyteri ja Kirjurinluoto :-)

Tytöt ja Yyteri.

Pure joy!

Eikö joka kesä kuulu ottaa kuva varpaista ja hiekasta?

Takakenossa pärskeisiin.

Se onni kun merivesi on lämmintä kuin linnunmaito.

Fisu.

Luontopolulle, mars mars!

Sunnuntain piristykseksi lähdettiin Porin Herrainpäiville luontopolulle. Sekä 3-, 5-, 7- että 30-vuotias kulkija pärjäsi maastossa mainiosti :-)

Oikeastaan poritieto.com osaa kertoa parhaiten, mikä on Herrainpäivät, sen luonnosta ja kasvillisuudesta. Lyhykäisesti kuitenkin mainittakoon, että Herrainpäivät ei ole mikään tapahtuma Porissa, vaan yksi Porin kaupunginosista, jossa on aivan mieletön luonto ja mahtava luontopolku!

Tervaleppää meren rannalla.

Tervaleppävyö.

Elämää laholla puunrungolla.

Kyllä tämä meitsiin menee ihan täydestä aarnmetsästä!

Voiko tämä olla tyrni?

Juurakkopolku.

Kivet helisevät jalkojen alla kivikkoisella rannalla kävellessä.

"Äiti kuvaa täm leppäkerttu!"

Pienelle evääksi kourallinen ketunleipiä.

Kesä!

Lehto ihan kuin satukirjan taikametsä!

Ihan varmasti täällä asuu keijuja!

...ja täällä menninkäisiä!

Elossa

Aika kuluu punttiksella ja kotikulmia kuvaillen, suurimmaksi osaksi kaivaten kesää!!!

Herrainpäivät, Pori

 

Herrainpäivät, Pori

Lenkillä kotinurkilla, kaupungin mattolaiturin luuranko, Pori