perjantai 31. elokuuta 2012

Hiippailua hautausmaalla. Taas.

Sitä voisi alkaa epäillä allekirjoittaneen suunnittelevan suuremman luokan hautaryöstöä, kun olen viime päivinä viettänyt aikaa hautausmaalla sekä lasten kanssa että ilman. Mutta hautausmaat on sellaisia paikkoja, joissa itse pystyn rauhoittumaan täydellisesti, jotenkin ne kaikki tarinat joita hautakivien nimet ja vuosiluvut kertoo, saavat mieltä painavat asiat vaipumaan jonnekin syvälle. Pysähtyy siihen hetkeen. Etenkin näin syksyllä hautausmaat ovat vielä kiehtovampia. Onko se se tunne, että kaikki vaipuu hiljalleen lepoon. Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että myös anoppi kertoi, että nuoruudessaan appiukkoni kanssa heillä oli tapana vaellella hautausmailla. Ehkä näillä rauhan lehdoilla on sama vaikutus useimpiin meistä

Tässä kuvia Porin Käppärän hautausmaalta. Siellä sijaitsee kaksi kappelia sekä Pohjoismaiden ainut mausoleumi, Juseliuksen mausoleumi, jonka teollisuuspohatta Friz Arthur Jusélius rakennutti 11-vuotiaana kuolleen silmäteränsä Sigridin viimeiseksi leposijaksi. Jotenkin tuo tarina Sigridistä vetoaa minuun äitinä ja mausoleumia katsoo aina vanhemman silmin.








































Ei kommentteja: