keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Siilin elämää

It's official, minusta on tullut kulmakunnan siilitäti. Istun illat pihakivetyksellä jutellen vieressä ruokaansa puputtavalle piikkipallerolle. Jos sitä ei näy ruoka-aikaan, rämmin pitkin puskia huhuillen "Siili tuletuletule syömäääääään". Lenkin alussa pysähdyn keskelle kävelytietä suputtelemaan tutun näköiselle siilinuorukaiselle ja ohjaan sen pois autotien vierestä takaisin omaan tai naapurin pihaan. Meidän pihapiirissä asuu nimittäin siili. Tai todennäköisimmin se asuu läheisessä metsikössä, jota Porin kaupunki kutsuu puistoksi, mutta ei millään tavalla huolehdi siitä villistä pusikosta ja asuinalueen ihmiset käyttävät sitä lainvastaisesti lähinnä puutarhajätteen kippauspaikkana. Mutta sekös sopii siileille joita on näillä hoodeilla PALJON! Yksi niistä on alkanut hengailla meidän keittiön terassin alla ja tyyppi on osoittautunut kesyksi, eräänä iltana nimittäin törmäsin tähän tuhisijaan, menin istumaan nurmikolle ja aloin huikkia, että "Tuletuletuletule". Piru vie, se tuli ja tämä yllättävä reaktio sai minut miettimään hetken, että mitä jos se puree sormeen/varpaaseen, kun nälissään kuvittelee sen isoksi ja meheväksi kastemadoksi. Tepasteltiin takaisin terassin eteen, minä ja siili, kipaisin sille kipallisen koirannappuloita ja raa'an munan ja tästä alkoi suloinen ystävyytemme. Tänään olin astua terassilta siilin niskaan, kun tämä koiraa pelkäämätön piikkipallo odotteli jo päivällistään. Pilkka, tässä tapauksessa, siili osuu vielä omaan nilkkaan kun unohdan katsoa terassilta lähtiessäni mihin jalkani pistän. Herkkuna tarjoan välillä laktoositonta rahkaa (siileillä menee maha sekaisin tavallisista maitotuotteista ja siilin ripuliin en totisesti halua astua...), mutta pääosin olen syytänyt palleroisen piikkikitaan (sillä on melkoisen terävän näköiset hampaat!) edellämainittuja koirannappuloita ja raakoja munia. Oletteko nähneet miten siili leikkii tyhjällä munankuorella? Minä näin tänään :-) Facebookkiin latasin videon siitä, miten 7-vuotiaat serkukset pohtivat sitä, onko kyseinen palleroinen tyttö vai poika, päätyivät siihen, että se on tyttö, poika kun olisi isompi ja sillä olisi enemmän piikkejä...


















2 kommenttia:

Saija kirjoitti...

Appiukko ruokki viime kesänä mökillään siilejä kissan purkkiruualla. Ja kun ne oli reissussa, meidän piti käydä niitä ruokkimassa, ettei jääneet ilman herkkujaan. :D Syksyllä ihmetteli, että onpa siilit pitkään hereillä, kun ruoka hävis mökin alta kupista edelleen, vaikka kaiken järjen mukaan niiden olis pitäny jo olla tuhisemassa unillaan... Syyksi paljastui lopulta kulmakunnan pulska kollikissa, joka oli käynyt välipalalla siilien jo lopetettua ruokailut siltä syksyltä. :D

Katja kirjoitti...

Onneksi naapurin ikivanha kolli on arempi kuin siili ja niin paksu ettei edes mahtuisi terassin alle vaikka tovin yrittäisi. Jos siili ei heti syö sapuskaansa, piilotan kipon terassin alle, siellä se sen sitten pienten tupluurien jälkeen pistelee poskeensa :-) Tänään tuli todettua, ettei se pelkää lapsia eikä koiraa, reippaana meni Matiaksen luokse kun Matias leikki ulkona ja koiraakin seurasi pitkin pihaa!