Elämän merkit: Jatsitunnelmia. Jonkinmoisia.

Jazzien avausviikonloppuna olin liikenteessä pikkusiskon kanssa, etelärannassa oltiin enimmäkseen The Bison-ravintolan teltassa sidukalla (ruokaakin on kehuttu) ja kuuntelemassa jotain niinkin epäjatsia kuin salkkarien Sami Sarkulan keikkaa ennen suuntautumista hyisen kylmästä rannasta keskustaan jossa Kulttuurikulmassa Jackrabbit veti hyvän keikan. Sieltä löytyikin ehkä Porin hyväntuulisimmat ihmiset, täällä kun ei porukkaa voi kovin hymyileviksi kutsua. Mutta tuolla oli sen verran ~~humalaista~~ iloista porukkaa, että niitä kaivattuja hymyjäkin jo irtosi yhdeltä jos toiselta. Koska kuva-aineistoa pikkusiskon kanssa tehdyltä jazzreissulta ei löydy kuin erään tuntemattoman venäläismiehen kameran muistikortilta, on tässä jonkinlaista kuvitusta eilen puoliltapäivin lasten kanssa etelärannassa pyörimisestä sekä myöhemmin illalla suoritetulta veneajelulta koko perheen voimin. Kojuja en valitettavasti ehtinyt kuvata, kun kolme eri suuntaan hallitusti marssivaa natiaista piti jokseenkin kiireisenä. Päivällä parasta antia lasten mielestä oli ne pakolliset metrilakut ja omasta mielestä The British Fudge Companyn fudget, illalla olo oli kuin olisi syönyt kilon tiivistettyä kermaa...